Mitä sitä salailemaan. Olen maalainen ja sellaisena tulen pysymään, vaikka suurimman osan elämästäni olen asunut kaupungissa. Mieli halajaa aina metsään liikkumaan, joko hevosvoimilla tai omin jaloin.
Tiina Lankinen
Tampere on siksi oivallinen valinta kotikaupungiksi. Se on ihan kaupungin kokoinen, mutta luonto on lähellä ydinkeskustaakin. Kovin pitkään ei tarvitse kävellä, kun vastaan tulee järven ranta, puisto tai metsäalue.
Se on Pohjoismainen ainutlaatuisuus. Tutkijatohtori Jarkko Bamberg tutkii juoksuympäristön vaikutusta hyvinvointiin, ja juttua tehdessä innostuimme puhumaan suurkaupunkikokemuksistamme. Buenos Airesissa liikenteen melu, paukkuvat bussin pakoputket ja iltaelämä jatkuivat lähes tauotta. Tokiossa kaupunki vain jatkuu ja jatkuu, vaikka matkustat tunnin junalla keskustasta poispäin. Euroopan kaupungeissakaan vehreys ei ole itsestäänselvyys.
Luonnon hyviä vaikutuksia terveyteen on tutkittu paljon. Kesällä julkaistiin Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistutkimuksen tulos, jonka mukaan käsiin hierottava metsäinen maa-aines lisää suoliston ja ihon mikrobiston monipuolisuutta. Laaja mikrobialtistus suojaa ihmistä monilta immuuni- ja autoimmuunisairauksilta.
Metsästä etsitään ja löydetään uusia lääkeaineita yhä innokkaammin, kun käytössä oleville antibiooteille vastustuskykyiset superbakteerit leviävät maailmassa.
Rakennetaan siis kaikin mokomin lisää torneja Tampereellekin, mutta annetaan luonnolle ja metsälle tilaa – ja mennään sinne elpymään.
Kirjoittaja on Aikalaisen vastaava toimittaja.