Tiina Lankinen
Alkumerkinnät
Jos yliopistomaailma käyttäisi yhteistä mantraa, sen täytyisi olla kansainvälistyminen. Ei päivää ilman kv-sanaa, tai siltä se ainakin tuntuu. Oman maan ulkopuolelle kurkottaminen nähdään ratkaisuna akateemisen tutkimuksen menestykseen. Eikä syyttä.
Tutkimus voi nousta uusiin ulottuvuuksiin, kun yhteistyötä tehdään toisten tutkimusryhmien kanssa. Lääketieteessä suuret kansainväliset tutkimuskonsortiot mahdollistavat yksittäisille ryhmille pääsyyn valtaviin tutkimusaineistoihin. Esimerkiksi geeninäytteisiin, joita on kerätty potilailta ympäri maailmaa.
”Jos tutkimus ei ole kansainvälistä, se on jälkeenjäänyttä”, sanoo vararehtori Pertti Haapala.
Tampereen yliopiston tutkimus sai hyvät arvosanat viime syksynä tehdyssä kansainvälisessä arvioinnissa.
Kansainvälistyminen on kiinni paitsi verkostoista ja tieteenalayksiköiden ja tutkimusryhmien toimintatavoista, myös yksittäisten ihmisten halusta ja mahdollisuudesta tehdä työtään kansainvälisesti.
Jotta kansainvälisyys ei jäisi pelkäksi mantraksi, pitää sen eteen tehdä töitä, kuten sosiologian yliopistonlehtori Virve Peteri sanoo: ”On hienoa, että tutkijalla on mahdollisuus kansainvälistymiseen, mutta lähteminen vaatii itsenäistä vaivannäköä”.
Kysymmekin, miten kansainvälisyys sinun alallasi toteutuu? Onko se helppoa vai vaikeaa, mitä voitaisiin tehdä paremmin? Vai onko kansainvälisyys jo itsestäänselvyys?
Tämän lehden jutut johdattavat tutkimusyhteistyön ja kansainvälisyyden teemaan. Keskustelu jatkuu Aikalaisen nettisivuilla, tervetuloa kommentoimaan.
Kirjoittaja on Aikalaisen vastaava toimittaja.